23.4.2007

Joensuun käräjäoikeuden tuomio 18.5.2005

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli 1.1.2001 ja 1.12.2004 välisenä aikana eräiden muiden henkilöiden kanssa toiminnan pääsuunnittelijana ja -järjestäjänä hankkinut ulkomaalaisia prostituoituja tarjoamaan seksipalveluja Joensuuhun ja järjestänyt heille asuntoja tätä varten. Lisäksi hän oli hankkinut toiminnassa tarvittavan välineistön ja 31.7.2004 saakka toimittanut sanomalehteen toimintaa koskevia ilmoituksia. Toiminnan järjestämisestä oli saatu maksuna yhteensä 500 000 euroa.

Rikokset oli valmisteltu huolellisesti ja niiden ilmi tulemisen välttämiseksi oli suoritettu erityisiä järjestelyitä. Prostituoitujen kuljetuksissa oli käytetty harhautusreittejä ja heitä oli kielletty liikkumasta päivisin ulkona. Myyntiä koskevat lehti-ilmoitukset oli maksettu tekaistuja nimiä käyttäen ja puhelinnumeroita oli vaihdettu ajoittain. Tekijöillä oli ollut yhteistyökumppaneita paitsi Suomessa myös Venäjällä ja Virossa.

Käräjäoikeus totesi sovellettavan lainsäädännön muuttuneen 1.8.2004. Sitä ennen parituksen enimmäisrangaistus oli ollut kolme vuotta vankeutta, kun 1.8.2004 voimaan tulleen rikoslain 20 luvun 9 a §:n mukaisen törkeän parituksen enimmäisrangaistus oli kuusi vuotta vankeutta. A:n kolmen vuoden ja 11 kuukauden rikoskokonaisuudesta muu osa kuin viimeiset neljä kuukautta oli siten tapahtunut lievemmän lainsäädännön voimassa ollessa. Käräjäoikeus katsoi, ettei rikoslain taannehtivuuden kiellon vuoksi ankarampaa lainsäädäntöä voinut miltään osin ottaa huomioon syyksi lukemisessa ja rangaistuksen mittaamisessa 31.7.2004 edeltäneen rikoskokonaisuuden osalta.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen 1.1.2001 ja 31.7.2004 välisenä aikana (syytekohta 1) silloin voimassa olleen rikoslain 20 luvun 9 §:n (563/1998) mukaiseen paritukseen ja 1.8. ja 1.12.2004 välisenä aikana (syytekohta 2) 1.8.2004 voimaan tulleen rikoslain 20 luvun 9 a §:n (650/2004) mukaiseen törkeään paritukseen. Hän oli kumpanakin ajanjaksona, hankkiakseen itselleen taloudellista hyötyä, järjestänyt huoneen korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä varten sekä tavoitellut ja saanut erityisesti suunnitellulla ja laajalla toiminnallaan huomattavaa taloudellista hyötyä. Tekokokonaisuus oli kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n hänen syykseen syytekohdassa 1 luetusta parituksesta ja syytekohdassa 2 luetusta törkeästä parituksesta sekä syytekohdassa 5 luetusta virkamiehen vastustamisesta yhteiseen 3 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Juhani Mähönen ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 2.3.2006

A valitti hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä. Toissijaisesti A vaati, että hänet tulisi tuomita syytekohdan 2 osalta törkeän parituksen asemesta parituksesta ja että rangaistusta ainakin alennettaisiin.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juha Voutilainen, Helena Lindgren ja Maija Liisa Kilpeläinen. Esittelijä Tanja Makkonen.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A:n syyksi on alemmissa oikeuksissa luettu paritustoiminta, joka oli jatkunut keskeytyksettä 1.1.2001 ja 1.12.2004 välisen ajan. Asiassa esitetyn, käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän selvityksen perusteella toiminta on jatkunut laajuudeltaan ja toimintatavoiltaan pääosin samanlaisena koko rikoksen tekoajan, kuitenkin siten, että 1.8.2004 voimaan tulleen paritusrikossäännösten muutoksen jälkeen paritusta koskeva lehti-ilmoittelu oli loppunut. Mainitulla lainmuutoksella (650/2004) rikoslain 20 luvun paritusta koskevan rangaistussäännöksen tunnusmerkistöä laajennettiin ja lukuun lisättiin parituksen törkeää tekomuotoa koskeva 9 a §.

2. Alemmat oikeudet ovat katsoneet A:n syyllistyneen erikseen yhtäältä rikoslain 20 luvun 9 §:ssä (563/1998) tarkoitettuun paritukseen 1.1.2001 - 31.7.2004 (syytekohta 1) ja toisaalta rikoslain 20 luvun 9 a §:ssä (650/2004) tarkoitettuun törkeään paritukseen 1.8. - 1.12.2004 (syytekohta 2) ja tuominneet hänet näistä rikoksista sekä hänen syykseen myös luetusta virkamiehen vastustamisesta yhteiseen 3 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensinnäkin siitä, luetaanko A:n syyksi kaksi eri paritusrikosta vai katsotaanko hänen syyllistyneen yhteen rikokseen ja minkä ajankohdan lain mukaan hänen menettelyään on tällöin arvioitava. Jos menettelyyn joiltakin osin sovelletaan 1.8.2004 voimaan tullutta uutta lakia, on vielä ratkaistava, onko A tältä osin syyllistynyt törkeään paritukseen. Kysymys on myös A:lle tuomittavan rangaistuksen määräämisestä.

Kaksi rikosta vai yksi rikos

4. Rikosten yhtymistä koskevan lainsäädännön uudistuksen tultua voimaan 1.4.1992 lakiin ei enää sisälly säännöstä, joka koskisi yksittäisten tekojen katsomista yhdeksi tai useammaksi rikokseksi. Lainmuutoksen jälkeen kysymys yhden tai useamman rikoksen välisestä rajanvedosta on oikeuskäytännössä ratkaistu usein sen perusteella, onko tekoja "luonnollisen katsantokannan mukaan" pidettävä yhtenä vai useampana rikoksena, ottaen huomioon muun muassa tekojen ajallinen ulottuvuus ja se, onko kysymys ollut yhtenäisestä toiminnasta vai selvästi erillisistä teoista (esim. KKO 1996:41, KKO 1997:117 ja KKO 2004:33). Myös rikoslain säännösten kirjoitustapa, sääntelyn tavoitteet ja sillä suojatut arvot sekä asianomistajien lukumäärä vaikuttavat siihen, pidetäänkö tekoja yhtenä vai useampana rikoksena.

5. Paritus oli jo ennen rikosten yhtymistä koskevaa lainmuutosta oikeuskäytännössä vakiintuneesti luettu tuomitun syyksi yhtenä rikoksena, vaikka toiminta olisi jatkunut useita vuosia (esim. KKO 1960 II 114). Paritus onkin usein luonteeltaan sellaista jatkuvaa toimintaa, jossa yksittäisten tekojen erottaminen tekokokonaisuudesta on jopa mahdotonta ja kokonaisuuden jakaminen eri rikoksiksi on joka tapauksessa luonnollisen katsantokannan vastaista.

6. Kysymys on kuitenkin myös siitä, voidaanko useita yksittäisiä tekoja käsittävä toiminta katsoa yhdeksi rikokseksi silloinkin, kun rikoksen tunnusmerkistö tai rangaistusasteikko muuttuu aikaisempaa ankarammaksi, ja näitä osatekoja on tehty sekä vanhan että uuden lain voimassa ollessa. Korkein oikeus katsoo, että rikoslain muuttuminen aikaisempaa ankarammaksi ei edellä kuvatuissa tilanteissa anna aihetta poiketa niistä arviointiperusteista, joita yhden ja useamman rikoksen välisessä rajanvedossa on vakiintuneesti noudatettu. Jos näin meneteltäisiin, rajanveto yhden ja useamman rikoksen välillä jäisi riippumaan rikoksen tekemiseen nähden sattumanvaraisista seikoista, eikä rajanvetoratkaisuja voitaisi enää perustella luonnollisen katsantokannan näkökulmasta.

7. Sillä, katsotaanko kielletty toiminta yhdeksi vai useammaksi rikokseksi, on merkitystä esimerkiksi syyteoikeuden vanhentumisen ajankohdan määrittämisessä. Lisäksi sillä on rikoslain 7 luvun 2 §:n johdosta merkittävä vaikutus vankeusrangaistuksen enimmäisaikaan. A:n syyksi alemmissa oikeuksissa luettujen rikosten enimmäisrangaistus on 9 vuotta vankeutta, kun se olisi vain 6 vuotta 6 kuukautta vankeutta, jos hänen syykseen tuomiolauselman kohdissa 1 ja 2 luetut rikokset katsottaisiin yhdeksi törkeäksi paritukseksi, ja taas 3 vuotta 6 kuukautta, jos ne katsottaisiin paritukseksi. Rajanveto yhden ja useamman rikoksen välillä on kuitenkin tehtävä kiinnittämättä huomiota siihen, mitä vaikutuksia tällä ratkaisulla on syyteoikeuden vanhentumiseen tai rangaistusseuraamukseen.

8. Arvioidessaan sitä, onko käräjäoikeuden A:n syyksi syytekohdissa 1 ja 2 lukemat rikokset katsottava yhdeksi rikokseksi, Korkein oikeus toteaa, että A:n harjoittama paritustoiminta on jatkunut lainmuutoksen jälkeen olennaisesti samanlaisena kuin ennen lainmuutosta. Kaikki edellä kohdissa 4 ja 5 mainitut näkökohdat puhuvat sen puolesta, että A:n syyksi luetut rikokset katsotaan yhdeksi rikokseksi.

Sovellettava laki

9. Rikoslain säännösten ajallisesta soveltuvuudesta säädetään nykyisin 1.1.2004 voimaan tulleessa rikoslain 3 luvun 2 §:ssä. Aikaisemmin sisällöltään vastaavat säännökset olivat rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:ssä (770/1990). Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan pykälän 2 momentin mukaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Myös perustuslain 8 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan mukaan rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen kuuluu rikoslain taannehtivan soveltamisen kielto. Sen mukaan rikoksesta ei saa määrätä ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on määrätty.

10. Kun A:n syyksi luettuja, 1.1.2001 ja 1.12.2004 välisenä aikana tehtyjä paritusrikoksia on 1.8.2004 voimaan tulleesta lainmuutoksesta riippumatta edellä selostetuista syistä pidettävä yhtenä rikoksena, on vielä ratkaistava, mitä lakia tähän rikokseen on sovellettava. Kun kysymys on sellaisesta jatkuvasta toiminnasta, joka on luettu tekijän syyksi yhtenä rikoksena, tällaiseen rikokseen on yleensä sovellettu toiminnan päättyessä voimassa ollutta lakia. Esillä olevassa tapauksessa tämä tulkinta kuitenkin johtaisi siihen, että A:n syyksi luettavaan rikokseen olisi sovellettava 1.8.2004 voimaan tullutta, ankaramman enimmäisrangaistuksen mahdollistavaa lakia, vaikka osa paritustoiminnasta oli tapahtunut jo aikaisemman lievemmän lain aikana. Tämä johtaisi rikoslain taannehtivaa soveltamista koskevan kiellon vastaiseen lopputulokseen, vaikka toiminnan osan ajoittuminen lievemmän lain voimassaoloaikaan olisikin mahdollista ottaa huomioon rikoksen törkeysarvioinnissa ja rangaistuksen mittaamisessa.

11. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että rikoslain taannehtivan soveltamisen kielto estää uuden ankaramman lain soveltamisen ainakin niiden rikokseen kuuluvien osatekojen osalta, jotka on tehty ennen lainmuutosta. Toisaalta ei ole perusteltua soveltaa myöskään vanhaa lakia enää niiden tekojen osalta, jotka on tehty vasta lain muututtua ankarammaksi. Onkin lähdettävä siitä, että tällöin rikokseen sovelletaan kunkin siihen kuuluvan osateon osalta sen tekemisen aikaan voimassa ollutta lakia. Ei ole estettä siihen, että yhteen rikokseen sovelletaan siihen kuuluvien yksittäisten tekojen tekoajoista riippuen myös useampaa kuin yhtä lakia (näin esim. KKO 2006:37, kohta 4). Edellä lausutuista syistä tässä asiassa on perusteltua soveltaa A:n syyksi luettavaan 1.1.2001 ja 1.12.2004 välisenä aikana tehtyyn paritusrikokseen ennen 1.8.2004 tehtyjen osatekojen osalta aikaisempaa ja tämän ajankohdan jälkeen tehtyjen osatekojen osalta uutta lakia.

Rikoksen törkeysarviointi ja rikoksen nimi

12. Rikoslain 20 luvun 9 a §:n mukaan, jos parituksessa tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä parituksesta. Arvioitavaksi tulee, onko A:n syyksi luettavaa rikosta 1.8.2004 jälkeen tehtyjen osatekojen osalta pidettävä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna törkeänä parituksena, ja jos on, mistä rikoksesta A on tuomittava.

13. A:n johdolla järjestäytyneesti harjoitetusta paritustoiminnasta saatu hyöty on ollut keskimäärin yli 10 000 euroa kuukaudessa. A:lla on ollut toimintaa harjoittaessaan monia yhteistyökumppaneita Suomessa ja ulkomailla. Toiminta on ollut suunnitelmallista, mistä ovat osoituksena käräjäoikeuden tuomiossa mainitut peittelytoimenpiteet.

14. A:n syyksi luetussa paritustoiminnassa on 1.8.2004 jälkeenkin tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja rikos on tehty erityisen suunnitelmallisesti. Paritusrikos on tältä osin myös kokonaisuutena arvostellen rikoslain 20 luvun 9 a §:ssä tarkoitetulla tavalla törkeä. Sen vuoksi ja kun A:n viaksi ennen mainittua ajankohtaa tapahtuneen toiminnan osalta jää rikoslain 20 luvun 9 §:n 1 momentissa (563/1998) tarkoitettu paritus, Korkein oikeus katsoo, että A on kerrotulla menettelyllään 1.1.2001 - 1.12.2004 syyllistynyt rikokseen, joka käsittää parituksen ja törkeän parituksen.

Rangaistuksen määrääminen

15. Rangaistuksen määräämistä koskevat rikoslain 6 luvun säännökset on uudistettu 1.1.2004 voimaan tulleella lailla (515/2003). Luvun 3 ja 4 §:n säännökset rangaistuksen määräämisen lähtökohdista ja rangaistuksen mittaamisen yleisperiaatteista vastaavat pääosin rikoslain aikaisemman 6 luvun 1 §:ää (466/1976), jonka mukaan rangaistusta mitattaessa oli otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat, rangaistusta koventavat ja lieventävät perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen. Nykyiset säännökset eroavat aikaisemmasta vain siinä, että uudistetun 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistuksen on oltava oikeudenmukaisessa suhteessa myös teon vaikuttimiin. Käsillä olevassa tapauksessa säännösten vähäisellä erolla ei ole asiallista merkitystä.

16. Paritusrikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta arvioitaessa tulee huomiota kiinnittää myös siihen, miten alistetussa asemassa prostituoidut ovat olleet parituksen tekijään nähden ja miten vakavasta prostituoitujen taloudellisesta hyväksi käyttämisestä on ollut kysymys.

17. A:n syyksi luettu paritustoiminta on ollut verraten laajamittaista ja erityisen suunnitelmallista. Toiminta on jatkunut useita vuosia, ja rikoksen tuottama hyöty on alempien oikeuksien esittämillä perusteilla arvioitu 500 000 euron suuruiseksi. A on ollut selvästi rikoksen pääsuunnittelija sekä johtanut toimintaa ja keskeisiltä osin vastannut toiminnan järjestämisestä. Nämä seikat puoltavat A:n tuomitsemista ankaraan rangaistukseen.

18. Rikoslain 20 luvun 9 a §:n mukaan törkeän parituksen vähimmäisrangaistus on neljä kuukautta ja enimmäisrangaistus kuusi vuotta vankeutta. A on tehnyt rikoksestaan ajallisesti vain noin yhden kymmenesosan mainitun lain ollessa voimassa. Muilta osin hän on syyllistynyt rikokseen aikaisemmin voimassa olleen lain aikana, jolloin parituksen enimmäisrangaistus oli kolme vuotta vankeutta. A:n syyksi ei ole luettu sellaista toisen prostituution hyväksikäyttöä, joka ilmentäisi vakavampaa tai moitittavampaa toisen taloudellista hyväksikäyttöä tai alistamista kuin mitä paritusrikokseen jo yleensäkin kuuluu.

19. A on tehnyt valtaosan nyt hänen syykseen luetusta rikoksesta aikana, jolloin voimassa olleen lain mukaan parituksesta tuomittava enimmäisrangaistus oli kolme vuotta vankeutta. Alemmat oikeudet ovat tuominneet A:n hänen syykseen lukemistaan kahdesta paritusrikoksesta tätä ankarampaan yhteiseen rangaistukseen.

20. Vaikka rikokseen onkin siihen sisältyvien 1.8.2004 jälkeen tehtyjen tekojen osalta sovellettava nykyistä kuuden vuoden enimmäisrangaistuksen sisältävää, törkeää paritusta koskevaa säännöstä, rangaistuskäytännön yhtenäisyys ja johdonmukaisuus puoltavat edellä kohdassa 18 todetuista syistä sitä, että A:lle tuomitaan hänen syykseen luetusta rikollisesta menettelystä tuntuvasti lievempi rangaistus kuin mihin hovioikeus on päätynyt. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen yhteinen rangaistus hänen syykseen nyt luetusta paritusrikoksesta ja tuomiolauselman kohdasta 5 ilmenevästä virkamiehen vastustamisesta on, näiden rikosten vahingollisuus ja vaarallisuus sekä hänen niistä ilmenevä syyllisyytensä huomioon ottaen, 2 vuotta 6 kuukautta vankeutta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A tuomitaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden hänen syykseen syytekohdissa 1 ja 2 lukemien rikosten asemesta rikoslain 20 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdan (563/1998, 650/2004) ja 9 a §:n 1 ja 2 kohdan (650/2004) nojalla rikoksesta, joka käsittää parituksen ja törkeän parituksen (1.1.2001 - 1.12.2004). Tästä ja hänen syykseen alemmissa oikeuksissa syytekohdassa 5 luetusta virkamiehen vastustamisesta (1.12.2004) A tuomitaan yhteiseen 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen, josta rikoslain 6 luvun 13 §:n (515/2003) nojalla tehdään hovioikeuden määräämä vähennys ja josta lisäksi on vähennettävä, mitä siitä on pantu täytäntöön.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Lauri Lehtimaja, Eeva Vuori, Kari Kitunen ja Ilkka Rautio. Esittelijä Mika Huovila.